WILLIAM LORENZO GIOVANNI DONATI BRADFORD - Will, Willie
19/02/1975, NEW YORK CITY, NY, USA - 40-VUOTIAS
PERHEESEEN KUULUVAT VANHEMMAT SEBASTIAN & GIULIETTA
LASKEE OSAKSI PERHETTÄÄN MYÖS SEKAROTUISEN KOIRANSA LEXIEN
OPISKELLUT YALESSA & COLUMBIA BUSINESS SCHOOLISSA
RAVINTOLOITSIJA, OMISTAA LUKUISIA RAVINTOLOITA
ASUU OSOITTEESSA 4584 PARK AVENUE APT #25 @ MANHATTAN
Neljänkympin kriisi - ja sitähän pitää lääkitä parikymppisillä tytteleille ja urheiluautoilla. Ei sillä, William on tottunut pienestä pitäen korvaamaan aina jotakin rahalla. Ensin vanhemmat korvasivat rakkautensa hienoilla leluilla, teini-iässä lelut vaihtuivat autoihin, hulppeisiin matkoihin ja huvijahteihin. Eikä pidä unohtaa, että William oli 15-vuotias, kun hän sai ensimmäisen oman huvilansa. Ei tarvitse varmaan tyhmimmällekään tässä kohtaa vääntää rautalangasta, mistä tunteiden ja muun turhanpäiväisen humpuukin (kuten William itse asian muotoilee) sivuuttaminen on opittu. William syntyi 70-luvun puolessa välissä äveriäille vanhemmilleen, Sebastian Bradfordille ja Giulietta Donati Bradfordille. Potrea poika oli kiireisten uravanhempiensa esikoinen, mikä asetti tietynlaisia odotuksia poikarukan harteille jo siitä lähtien, kun Giulietta teki positiivisen raskaustestin. Vanhempiensa lellikiksi Williamin ei todellakaan ollut tarkoitus jäädä, vaan Sebastian ja Giulietta yrittivät vielä muutaman vuoden ajan toista lasta. Ikävä kyllä yritykset jäivät turhiksi ja lopulta turhautunut pariskunta antoi periksi - ehkä heidän ei vain ollut tarkoitus saada toista lasta. Niin Giulietta tapasi ajatella lohduttaakseen itseään, sillä naisen pohjimmaisena toiveena oli saada suuri perhe. Kenties pettymys onkin syy siihen, miksi Giulietta kohteli ainoaa poikaansa välinpitämättömästi ja jopa kylmäkiskoisesti.
Giulietta ja Sebastian olivat tutustuneet jo opiskeluaikoina. Kyse ei ollut mistään rakkautta ensisilmäyksellä -tapauksesta, vaan tunteet lämpenivät hitaasti. Tulista intohimoa parin välillä ei ole koskaan ollut. Syy lienee siinä, että he ovat molemmat luonteeltaan hyvin järkeviä, hillittyjä ja hallittuja - täysin eri kastia, kuin poikansa. Giulietta ja Sebastian ovat aina edenneet parisuhteessaan enemmänkin sen pohjalta, että sitä ollaan odotettu heiltä; heidän odotettiin aloittavan seurustelu, heidän odotettiin kihlautuvan ja järjestävän hulpeat häät, joissa New Yorkin kerma kokoontui vertailemaan varallisuuttaan, heidän odotettiin hankkivan lapsi. Vaikka pari viettääkin tätä nykyä aikaa enemmänkin erillään, eikä niinkään yhdessä, välittävät he suuresti toisistaan. Giulietta on lähtöisin italialaisamerikkalaisesta perheestä. Sebastianin isä on paljasjalkainen yhdysvaltalainen, kun taas miehen äiti on kuitenkin osa suurta italialaisamerikkalaista perhettä. Niin Sebastian kuin Giulietta ovat saaneet tiukan katolisen kasvatuksen. Ravintolabisneksessä vaikuttavat Donatit olivat tienanneet sievoisen omaisuuden lukuisilla ravintoloillaan. Erään huhun mukaan kuitenkin perheen pääasiallinen tulonlähde oli rahanpesu - mene ja tiedä siitä sitten. Bradfordit eivät todellakaan hävinneet Donateille, mitä tuli omaisuuden määrään. Seth Bradford, Williamin isänisä, oli kerännyt omaisuutensa sijoituksilla lähinnä autourheilun ja media-alan saralla. Bradford Company periytyi Sethin pojalle Sebastianille ja myöhemmin sen olisi tarkoitus siirtyä Williamille. Ongelmana on vain se, ettei William ole oikeastaan millään tasolla kiinnostunut yrityksestä, saatika sen pyörittämisestä. Nykyään Bradford Company sijoittaa pääsääntöisesti teknologia-alaan, mutta myös pienimuotoisesti - ja toimitusjohtajan mieltymyksestä nopeisiin autoihin - autourheiluun.
Lyhyesti kuvailtuna Williamin lapsuus ja nuoruus koostuivat lastenhoitajasta, kotiopetuksesta, hienoista yksityiskouluista, joiden oppiaineisiin lukeutuivat muun muassa etiketti, käytöstavat ja latinan alkeet. Vanhemmat, tai pikemminkin Sebastian-isä, eivät olleet kiinnostuneet pojastaan juurikaan, ennen kuin poika oli tarpeeksi vanha aloittaakseen työskentelyn perheen yrityksessä. Sitä ennen William oli vain välttämätön paha, jonka kasvattamisen ja rakastaminen hoitivat siihen palkatut ihmiset. Pieni poika kaipasi toki vanhempiaan, mutta kun vuodet vierivät, piti hän täysin normaalina sitä, että vanhemmat kävivät päivisin töissä ja iltaisin riensivät milloin mihinkin seurapiiririentoihin. Kun tietoa paremmasta ei ole, ei sitä osaa vaatia muuta. Koulussa William on aina ollut keskiverto-luokkaa. Hän ei ole loistanut luokkansa priimuksena, eivätkä arvosanat koskaan ole olleet hyvää parempia - kiitettävät ovat menneet aivan muille oppilaille. Vilkas poika turhautui luokassa turhankin helposti ja kotona William ei käskyistä huolimatta malttanut lukea kotitehtäviään. Lopulta lastenhoitajat eivät jaksaneet kiinnittää asiaan enää huomiota. Ainoa, joka ruoski Williamia kohti parempia arvosanoja, oli kolme kertaa viikossa käyvä yksityisopettaja. Sikäli mikäli Giulietta ja Sebastian olisivatkin päättäneet yksityisopettajan olevan vain pelkkää tuhlausta, ei Williamilla olisi ollut mitään mahdollisuuksia päästä ainoaaseenkaan yliopistoon - Ivy Leaguesta puhumattakaan. Toisaalta olisi ollut melko lailla pariskunnan arvoja ja periaatteita vastaan, jos he eivät olisi tehneet kaikkeaan hankkiakseen pojalleen parhaan mahdollisen koulutuksen. Vanhempiensa kustantamana William pääsi ensin Yaleen opiskelemaan liiketaloutta ja myöhemmin opinnot jatkuivat Columbia Business Schoolissa.
Sosiaalisena ja helposti lähestyttävänä persoonana Williamilla on aina ollut paljon hyvänpäiväntuttuja ja ystäviä. Toisaalta Williamin lähipiiri koostui varsinkin nuoruudessa vain tietyn tyyppisistä ihmisistä yhteiskuntaluokasta johtuen; ystävät tuppasivat olemaan pitkälti hyvistä, rikkaista perheistä. Rahaa paloi kuin roskaa, kun rikkaat, hemmotellut lapset päättivät järjestää syntymäpäiväjuhlat tai lähteä kesälomareissulle yhdessä Meksikoon. Tytöt alkoivat kiinnostamaan jo varhain. Ensimmäiset seurustelusuhteet eivät tosin pituudellaan päätä huimanneet. Pari päivää korkeintaan ja ensiviikolla kainalosta löytyi jo uusi kulta. Naistennaurattajan maineen William saikin jo teini-iässä. Saman maineen herra kantaa edelleen ylpeänä näinäkin päivinä. William on todella tehnyt taidetta naisten iskemisestä. Särjettyjä sydämiä löytyy menneisyydestä aivan liikaa, katkeria heiloja sitäkin enemmän.
William on monesti miettinyt millaista hänen elämänsä olisi, jos hän olisi edes muutaman kerran tehnyt aivan toisenlaisen päätöksen. Jos hän olisikin ottanut itseään niskasta kiinni ja kantanut vastuun - äläpä suotta hätäile, William erehtyy pohdiskelemaan syvällisiä vain ehkä kerran vuodessa, jos sitäkään. Mies on kaiken kaikkiaan tyytyväinen elämäänsä. Joka tapauksessa, William oli aloittanut opintonsa juuri Yalessa. Hän oli käymässä vanhempiensa luona New Yorkissa, kun hän kohtasi kaupungin yössä muutaman vuoden vanhemman Adelia Whitmoren. Kaunis, tyylikäs ja huumorintajuinen nainen kiinnosti Williamia oitis. Lopulta ilta päättyi - kuinkas muutenkaan - yhteiseen osoitteeseen. Seuraavana aamuna tiet erkanivat hyvissä merkeissä. He olivat molemmat vapaita tekemään mitä halusivat, eikä yhteistä hauskanpitoa ollut syytä hävetä tai katua. William jatkoi tyytyväisenä railakasta opiskelijaelämäänsä. Naiset vaihtuivat, viina virtasi ja luennoilta oltiin alituiseen myöhässä. Tekosyyt myöhästymiselle olivat aina vain mielikuvituksellisempia. Eikä varmaan tarvitse sen kummemmin selvittää, miksi William ei suoranaisesti ollut kenenkään lehtorin suosiossa yliopistolla. Se ei oikeastaan painanut miestä millään tavalla, sillä hän ajatteli elämän olevan aivan liian lyhyt sääntöjen noudattamiseen. Huoleton elämä kuitenkin keskeytyi yhteen puheluun ja aiheutti samalla melkoisesti sydämentykytyksiä. Adelia - muutaman kuukauden takainen yhden illan säätö - soitti kertoakseen, että hän oli raskaana. William osasi jo siinä vaiheessa arvata, mihin puhelu oli johtamassa. Nainen halusi hänet isyystestiin varmistuakseen, että lapsen isä todella oli William. Mukisematta mies kävi testissä. Hän ei tiennyt kumpaa olisi toivonut; negatiivista vai positiivista tulosta. Hän ei ollut valmis isäksi, mutta toisaalta miehistä itsetuntoa loukkasi suuresti, mikäli tuleva lapsi ei olisikaan hänen. Niinpä niin, miehet. Testin tulos osoitti lopulta, että isäkanditaatti todella oli oikea. Silloin Adelia yllätti Williamin; hän ei halunnut miehen olevan missään tekemissä niin itsensä, kuin vauvankaan kanssa. Nainen vakuutti selviytyvänsä yksin lapsen kasvatuksesta. William suostui ehdoitta naisen pyyntöön, mutta sen verran aikuismaisuutta miehestä löytyi, että hän vaati saada maksaa edes hieman elatusapua. Sen jälkeen William ei kuullut Adeliasta enää mitään - nainen todella piti lupauksensa.
William nautti elämän iloista - niin pienistä, kuin suuristakin. Hän ei uhrannut vuosiin ajatustakaan Adelialle, eikä lapselle. William on aina ollut innostunut ruoasta, ja kun hän viimein valmistui Columbiasta, päätti mies lähteä mukaan äitinsä puolen suvun ravintolabisnekseen mukaan. Oikeastaan hyvä niin, sillä mistä tahansa muualta William olisi käytöksellään ja asenteellaan saanut potkut ensimmäisen kuukauden aikana. William pisti sukunsa ravintolat aivan uuteen uskoon. Myös henkilöstö koki niin hallinnon, kuin itse ravintoloiden päässä mullistuksia. Vanhat, kyllästyneet keittiömestarit vaihtuivat nuoriin, kunnianhimoisiin kokkeihin, jotka halusivat tehdä omasta ravintolastaan New Yorkin parhaan. Virkoja karsittiin hallinnosta, jotta johtamisesta tulisi suorempaa ja parempaa. Pikkupomojen pikkupomot saivat lähteä hakemaan helposti tienaamiaan pennosia muualta. Muutos todella oli hyväksi, sillä Donati Restaurant co. kasvatti tulostaan seuraavien vuosien varrella huomattavasti. Arvostelut New York Timesissa ja muissa luetuissa lehdissä lisäsivät ihmisten kiinnostusta suvun ravintoloita kohtaan. Vaikka William työskentelikin aktiivisesti äitinsä puolen suvun kanssa, ei se kuitenkaan onnistunut lähentämään äitiä ja poikaa. Näinäkin päivinä Williamin suhde äitiinsä on hyvin muodollinen. Isänsä kanssa William puolestaan on Columbiasta valmistumisen jälkeen vääntänyt kättä siitä, pitäisikö hänen kuitenkin tulla töihin Bradford Companyyn ja seurata isänsä jalan jälkiä. Isälleen William on enemmänkin hyödyke, kuin rakas poika. Niin tai näin, miehellä ei todellakaan ole rakastavaa ja lämmintä suhdetta vanhempiensa kanssa. Sunnuntain pakollisilla perhepäivällisillä William käy pelkästään kohteliaisuus syistä. Isänkin kanssa tulee pelattua tennistä kerran viikossa vain puhtaasti siksi, että William on liian laiska etsimään itselleen uutta paria.
Seuraelämä - vai pitäisikö korjata, että naisrintamalla on aina mennyt hyvin. Rakkauselämässä ei niinkään. Kenties Williamin nirsous on karkottanut kaikki morsianehdokkaat - tai sitten kulovalkean lailla leviävä maine on tehnyt tehtävänsä. Oli miten oli, William pitää näyttävistä, kauniista ja pitkistä naisista. Vielä enemmän hän pitää naisista, jotka eivät aamulla kysele turhan innokkaasti puhelinnumeroa, vaan jotka ymmärtävät häipyä vähin äänin herättämättä miestä. Teinivuosista miehen parisuhteet eivät ole millään lailla kehittyneet aikuismaiseen suuntaan. Lähes poikkeuksetta mies onnistuu löytämään elämäänsä nais... tai siis tyttöjä, jotka rakastavat draamaa. Muutaman viikon pituiset suhteet päättyvät yleensä myrskyisästi, kun toiselle osapuolelle selviää, että William ei olekaan lopettanut muiden tapailua. Adelian jälkeen mies on onneksi säästynyt isyydentunnustuksilta, tai ainakaan kukaan ei ole jälkeenpäin ilmoittanut odottavansa mahdollisesti arvon herran lasta.
Koko sen ajan, kun William oli tehnyt töitä Donatien ravintoloiden eteen, oli hänen tavoitteenaan ollut saada laajennettua ravintolaketjua muuallekin Yhdysvaltoihin. Vuosien työ palkittiin lopulta tammikuussa 2008, kun William sai luvann hallitukselta alkaa selvittämään mahdollisia kohteita, joihin he voisivat harkita ravintoloiden avaamista. Seuraava vuosi sujuikin pääasiassa matkustellen kaupungista toiseen. William katsasti lukuisia potentiaalisia liiketiloja ravintoloiden avaamiseen, teki markkinointitutkimusta mahdollisten asiakkaiden suhteen ja hankki sijoittajia. Uudet ravintolat päätettiin avata San Franciscoon, Bostoniin, Phoenixiin, Dallasiin ja Austiniin. Aikataulu oli tiukka, sillä ravintolat haluttiin auki syksyllä 2010. Samoihin aikoihin William nostettiin kehistysjohtajasta toimitusjohtajaksi. Donati Restaurant co. oli saanut aivan uudenlaista potkua Williamin astuttua kuvioihin ja hallitus halusi palkita miehen työstään yrityksen hyväksi. Vuosi 2011 toi uusia tuulia Williamin elämään, kun Phoenixiin, Arizonaan avattu ravintola vaati miehen henkilökohtaista huomiota. Puoli vuottta auki ollut ravintola ei ollut onnistunut tekemään muuta kuin tappiota, kun taas muualle New Yorkin ulkopuolelle avatut ravintolat olivat aloittaneet taipaleensa hyvin menestyksekkäästi. Tarkoitus oli vain käydä muutaman kuukauden kestävällä pikavisiitillä paahteisessa Arizonassa, mutta William viihtyi Phoenixissa niin hyvin, että miehen vierailu venähti pysyväksi. Eikä vähiten siksi, että mies tapasi venäläissyntyisen Irinan kaupungin yöelämässä. Nainen varasti miehen huomion täydellisesti. Niin täydellisesti oikeastaan, että William jätti muut naiset hetkellisesti. Pariskunta rakastui toisiinsa päätä pahkaa. He eivät virallisesti asuneet yhdessä, mutta Irina vietti kaiken liikenevän aikansa Williamin hulppeassa kattohuoneistossa Phoenixin ydinkeskustassa. Oli melkein sääntöjen vastaista, että William omistautui Irinalle täysin. Tai sitten ei, Irina oli nimittäin loistava kietomaan miehiä pikkusormensa ympärille. Pitkällä, muodokkaalla brunetella oli kaikki tarvittavat avut sitä varten. Onnea kesti yllättävän pitkään, sillä vuosi ehti jo vaihtua, kun Williamin salamarakkaus kuoli aivan yhtä nopeasti, kuin se oli alkanutkin. William oli tehnyt pitkän päivän suunnitellessaan markkinointitempausta ravintolalle. Hän palasi kotiin uupuneena ja toivoi, että Irina olisi valmistanut edes jotain ruokaa - nainen oli nimittäin tavattoman hyvä kokki. Valot paloivat asunnon eteisessä, kun William sai oven auki. Hän ei pitänyt sitä mitenkään tavattomana, sillä Irinalla oli tapana pitää oikeaa juhlavalaistussa asunnossa. Edes se, että naisen korkokengät, laukku ja mekko lojuivat pitkin lattiaa, eivät huolettaneet Williamia - olihan Irina varsinainen sottapytty muutenkin. Mutta kun mies bongasi tuntemattoman kauluspaidan lattialta alkoivat hälytyskellot soida. Askeleet - tai lähinnä sinne tänne ripotellut vaatteet - johdattivat miehen makuuhuoneeseen, josta hän löysi tyttöystävänsä ja vieraan miehen varsin kiihkeissä tunnelmissa. Lopputuloksena oli paikallinen käsirysä, hysteerisesti itkevä Irina ja paikalle kaartanut poliisipartio. Rettelöitsijät pääsivät viettämään yönsä putkassa. Kun William sitten lopulta aamulla vapautui ja pääsi takaisin kotiinsa, sai hän todeta Irinan keränneen tavaransa. Sen koomin William ei naisesta kuullut mitään, eikä häntä itseäänkään edes kiinnostanut etsiä naista käsiinsä.
William alkoi suunnitella paluuta takaisin New Yorkiin. Valitettavasti hän ei edes ehtinyt tilata muuttofirmaa, kun oven taakse ilmestyi varsinainen yllätys. Tara Burnhamiksi esittäytynyt sosiaalityöntekijä toi mukanaan ikäviä uutisia. Adelia Whitmore oli kuollut - nainen oli ammuttu omalle kotiovelleen. Näin ollen naisen mukana oleva tyttö oli Williamin ja Adelian yhteinen tytär. Järkytys oli suuri. William ei edes tiennyt mitä sanoa, tai mitä ajatella. Hän oli suunnattoman pahoillaan Adelian kuolemasta, mutta että hänen pitäisi huolehtia tyttärestään kaikkien niiden vuosien jälkeen? Hän ei edes tuntenut tytärtään! Hän ei tiennyt millainen Ana oli, hän ei tiennyt mistä tyttö piti ja mitä Adelia oli tyttärelleen kertonut isästään - vai oliko nainen edes maininnut Williamista sanallakaan. Epävarmuudestaan huolimatta William suostui ottamaan tytön luokseen asumaan. Alku lähti käyntiin kangerrellen, sillä teini-ikäinen tytär ei erityisesti ollut mikään misumagneetti. Williamia harmitti oman elämän menettäminen, eikä hän tiennyt miten olisi isä jo aikuiselle tyttärelleen. Ennen kaikkea William ei todellakaan ollut valmis isäksi. Ana oli vain yhtäkkiä sysätty hänelle. Kenties siksi oli helpotus, kun tytön täti Roma Whitmore päätti vaatia siskontyttärensä huoltajuutta. William luovutti huoltajuuden Romanille ilman suurempia taisteluita. Mies vakuutti itselleen, että näin olisi parempi. Anan olisi taatusti tuhat kertaa parempi olla tätinsä luona, kuin isänsä, joka ei todellakaan osannut huolehtia tyttärestään tämän ansaitsemalla tavalla. Niinpä vuonna 2013 Anan huoltajuus siirtyi Romanille ja tyttö seurasi tätiään takaisin New Yorkiin, kun William päätti venyttää vierailuaan vielä hieman pidempään Phoenixissa. New Yorkiin William ei ensin edes meinannut palata. Häntä ahdisti tieto siitä, että hänen tyttärensä asui samassa kaupungissa. Williamin tunteet kävivät melkoista ristiaallokkoa, kun toisaalta mies olisi halunnut tutustua kaikessa rauhassa Anaan, mutta sitten taas hän ei ollut varma olisiko se järkevää. Ana oli pärjännyt 18 vuotta hyvin ilman häntä, joten mihin tyttö tarvitsisi isäänsä enää nyt? William ei voinut sille mitään, mutta osa hänestä katui syvästi sitä, ettei hän ollut vaatinut saada osallistua Anan elämään jo alusta alkaen. Mies yritti hukuttautua töihin, alkoholiin, hauskanpitoon ja naisiin saadakseen elämänsä takaisin samoille rateille, kuin millä se oli ollut ennen Anan ilmestymistä hänen ovensa taakse. Oikeastaan William yritti päästä aikaan ennen Irinaa. Ikävä kyllä mies huomasi pian kaipaavansa tytärtään. Turhautuneena tilanteeseen William päätti palata New Yorkiin - häntä nimittäin kaivattiin töissä pääkallopaikalle, mutta samalla hän saisi myös tilaisuuden tavata tyttärensä uudestaan. Tällä kertaa William pitäisi oikeuksistaan kiinni kynsin ja hampain. Häntä ei kiinnostanut haluaisiko Ana tutustua häneen, häntä ei kiinnostanut Roman mielipide. William todella halusi päästä osaksi Anan elämää ja hän olisi valmis tekemään kaikkensa sen eteen. Ei hän voisi siinä mitään hävitä. Ja kenties William koki myös olevansa sen velkaa Adelialle. Nainen oli hoitanut kaiken tähän saakka, nyt olisi Williamin vuoro kantaa vastuu.
William on 189 cm pitkä. Hän omaa tummanruskeat, lähes tulkoon mustat hiukset, jotka tuppaavat miehen ikäväksi taipumaan hieman kiharoille - Luojan kiitos hiusgeelille ja muille hiusten muotoilutuotteille. Miehen syvän sinisissä silmissä tuikkii aina poikamainen pilke ja samaan kategoriaan kuuluva virne piirtyy usein kasvoille. Williamin tapa liikkua ja elehtiä on hyvin vaivaton, miehinen ja jotka ovat kuvanneet sitä jopa salaperäiseksi. Todellisuudessa Williamin seuraavaa tempausta on melkein mahdotonta arvata, sillä mies on yhtä ailahtelevainen kuin tuuliviiri. Miehestä ei ole vaikea nähdä, että rahaa on ollut aina; hyvät käytöstavat, etiketti ja small talk ovat juurtuneet niin syvälle selkärankaan, että William tietää kyllä miten jokaisessa tilanteessa tulee käyttäytyä. Viimeistään se, että mies osaa latinan alkeet saa varmasti tyhmimmänkin tajuamaan, että William tulee perheestä, jossa äiti on kätkenyt korunsa pankkiholviin ja isä puolestaan poltellut kuubalaisia sikareita hulppean luksuslukaalin kirjastossa viskiä juoden. Voitkin aina luottaa siihen, että William avaa ovet ja auttaa naisseuralaisensa istumaan ravintolassa. Mitään jääkaappipakastinta Williamista ei oikein saa tekemälläkään, mutta se ei tarkoita sitä etteikö mies olisi hyvässä kunnossa. Vahvat käsivarret ja pyykkilautavatsa miellyttävät taatusti monia hameväen edustajia. Itsestäänhän moinen kunto ei kuitenkaan pysy, vaan William käy useita kertoja viikossa salilla - kahtena niistä häntä ruoskii henkilökohtainen personal trainer. Syömisiään mies tarkkailee vaihtelevalla menestyksellä. Toisinaan William pidättäytyy ruokaohjelmansa aterioissa, mutta usein mies sortuu piipahtamaan ravintolassa, sillä ruoanlaitto nyt vain on liian vaivalloista. Sitä paitsi mies arvostaa hyvää ruokaa aivan liikaa, jotta hän pystyisi pidättäytymään pelkällä jauheliha-rahka-ananas-linjalla. Viime vuosina William on myös antanut parransängen ja viiksien kasvaa kasvoillaan, joskin hän siistii niitä melko säännöllisesti. Joulupukki- tai metsuri-look ei ole erityisesti jotain sellaista, mitä William haluaisi tavoitella. Miehen pukeutuminen on varsin klassista ja hyvällä maulla toteutettua. Puvut, neuleet ja kauluspaidat kuuluvat vaatekaapin vakiokalustoon. William on erityisen merkkiuskollinen, sillä hän suosii pukeutumisessaan Hugo Bossia ja Armania. Aurinkolasit ovat poikkeuksetta Ray banit (pääasiassa wayfarerit) ja ranteessa tikittävä aikarauta on taatusti vintage Rolex. Luonnollisestikaan hyvää makua ei saa halvalla, vaan William maksaa stylistilleen sievoisia summia vaatevaraston uusimisesta aika ajoin. Kuntosalin lisäksi William harrastaa kuntonyrkkeilyä. Juoksemisesta William ei ole koskaan innostunut, kuin ainoastaan kuntosalin juoksumatolla. Miehellä ei ole tatuointeja, lävistyksiä, allergioita, eikä pahoja tapoja - ellei siis naistennaurattamista lasketa sellaiseksi. Erityisesti William pitää hyvästä ruoasta, viineistä, coronasta, viskistä, tummasta suklaasta, kuivalihasta ja kirpeistä makeisista. Inhokkeihin puolestaan kuuluu tequila, lagerit, mansikat, pinkki ja koko hajuvesipullon päälleen kaataneet naiset. Ajoneuvona toimii punainen Tesla Model S.
William vitseineen ja heittoineen on taatusti hyvää seuraa. Mies tuntuu elävän huumorinsa kautta, eikä hän vaikuta ottavan mitään turhan vakavissaan. Paitsi työnteon. Sen William ottaa todella vakavasti. Työntekijänä William on tunnollinen, ahkera ja luotettava. Hän lunastaa kaikki antamansa lupaukset. Työajalla mies on täysin eri ihminen, kuin vapaa-ajalla. Ne, jotka tuntevat hänet ainoastaan työn saralta, eivät koskaan pysty uskomaan, millaisena miestä yleisesti ottaen pidetään. Siihen William oikeastaan sitten vetääkin tiukan rajan aikuismaiselle käytökselle. Hassutteleva velikulta on varmasti se vaikutelma, mikä monelle tulee mieleen miehestä. Hän omaa laajan sanavaraston ja on varsin nokkela sanoissaan. Williamia on käytöksen puolesta välillä vaikea uskoa 40-vuotiaaksi, sillä mies keppostelee kuin pahainen kakara. Käytännönpilat, muiden matkiminen ja vitsikkäät kommentit, kun kirvoittavat mitä makeimmat naurut. Williamin vitseistä ei kannata ottaa itseensä - vaikka ne toisinaan hieman naljailevia ovatkin - sillä mies ei missään tapauksessa tarkoita pahaa. No, ainakaan kovin usein. William tuppaa vähän turhankin innokkaasti pilailemaan sellaisten ihmisten kustannuksella, joista hän ei pidä. Mikäli siis huomaat olevasi miehen vitsien alituinen kohde, kannatta tehdä tarvittavat laskutoimitukset ja vetää siitä johtopäätelmät. Ei ole varmaan mikään järin suuri yllätys, että William on melko suurpiirteinen. Ilman siivoojaa miehen koti näyttäisi kaatopaikalta ja ilman sihteeriään William unohtaisi kaiken maailman kissanristiäiset, joihin hänen tulisi osallistua. Hän osaa olla myös järjestelmällinen ja organisoida isompiakin kokonaisuuksia, mutta jos kyse ei ole työstä, William harvemmin viitsii laiskuuttaan vaivautua. William todella on pohjimmiltaan laiska, ja se on vielä hyvin hallitseva luonteenpiirre miehessä. Jos hän ei hyödy mitään, eikä asia kiinnosta häntä ollenkaan, ei mies pistä tikkuakaan ristiin. William on hyvin mukavuudenhaluinen. Hänen pitää todella haluta jotain, että hän tekee asian hyväksi jotain. Ei ole väliä oliko kyse sitten pienestä tai suuresta seikasta, mutta jos mielenkiinto puuttuu, tuntuvat asian eteen tehtävät ponnistelut suorastaan ylitsepääsemättömän hankalilta. Mikäli saat Williamin seuralaiseksi juhliin, illanistujaisiin - oikeastaan minne tahansa, voit olla varma, ettet tylsisty hetkeksikään. Seuramiehenä William on parasta sorttia, sillä hän on kohtelias ja todellinen herrasmies, joka noudattaa pilkun tarkkaan vallitsevia etikettisääntöjä ja hyviä käytöstapoja. Eikä mieheltä lopu taatusti juttu, sillä hän kykenee pitämään yllä ystävällistä, leppoisaa rupatteluhetkeä, mutta sekaan heitetyt hävyttömät, pikkutuhmat lausahdukset värittävät keskustelua mukavasti.
Miehen lähipiiriin ei pääse kuka tahansa. William on melko tarkka siitä, kenet hän hyväksyy ystäväkseen. Tuttavia mieheltä löytyy joka sormelle ja vielä varpaallekin ainakin kymmeniä kertoja, mutta ystävystyminen on omanlaisensa prosessi Williamin kohdalla. Nykyään enää yhteiskuntaluokka ei ole niin hallitseva tekijä, kuin se oli esimerkiksi teini-ikäisenä, mutta tietysti samantyyppisten ihmisten kanssa ystävystyminen on helpompaa, kuin sellaisten, joilla on täysin erilainen tausta. William avautuu hyvin hitaasti ja varovaisesti. Häntä ei pysty lukemaan, kuin avointa kirjaa, vaan jotain jää aina arvailun varaan. Tietynlainen hillittyneisyys pyrkii Williamista esiin parhaiten puolituttujen seurassa. Syy piilee täysin miehen vanhemmissa, jotka omalla esimerkillään ovat opettaneet pojalleen, että henkilökohtaisten asioiden liiallinen jakaminen johtaa vain ongelmiin - parempi antaa muiden ensin avautua ja vasta sitten tarkkaan harkiten kertoa itsestään jotain. Mieheen tutustuminen vie kenties aikaa, mutta on se sen arvoista. William auttaa mielellään ystäviään, eikä hän pyydä vastapalveluksia, kuin harvoin. Läheiset ystävätkään eivät kuitenkaan pääse miehen pään sisälle täysin, sillä William ei erityisesti ole sitä tyyppiä, joka jakaisi kaikki ajatuksensa, surunsa, murheensa, ilonsa ja mietteensä. Ei, mies miettii niitä mieluummin yksinään pitkään, ennen kuin hän edes pohtii keskustelevansa jonkun muun kanssa - eikä mies siltikään välttämättä pyydä mielipidettä tai neuvoja keneltäkään. Tunteiden ja varsinkien heikkouksien näyttäminen ovat miehelle hyvin hankalaa. Siksi hän mieluummin pitää ajatuksensa itsellään, sillä William ei halua näyttää haavoittuvaiselta kenenkään silmissä. Erityisesti isänsä edessä William kovettaa itsensä täysin - hän ei anna minkään horjuttaa itseään - sillä mitä vähemmän perheen päällä on käytettävinään materiaalia poikaansa vastaan, sitä varmemmin William saa pysyä erossa Bradford Companysta. Rautainen itsetunto on aina auttanut vaikeuksien keskellä Williamia suunnattomasti. Älä myöskään ihmettele, jos hän nauraa loukkauksillesi. Ellet tiedä miehestä jotain todella henkilökohtaista - kuten vaikka sitä, kuinka Irina petti Williamia - sinulla ei ole mitään, mikä saisi suistettua miehen pois raiteiltaan. William loukkaantuu sydänjuuriaan myöten todella harvoin, sillä hän ei yksinkertaisesti jaksa välittää. Miksi edes pitäisi? Mies antaa mieluummin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Pääsee itsekin huomattavasti helpommalla. Suuttuessaan Williamin italialaiset sukujuuret paljastuvat niistä tietämättömällekin. Hän ei pelkää korottaa ääntään, eikä hän karsastele iskeä vyön alle. Mies viittelöi käsillään hurjasti, paiskoo ovia ja tavaroita. Ja kun lopulta saavutetaan tietty piste, käy mies herkästi käsiksikin. Hyvin harvoin William lyö ketään, mutta sitäkin useammin tulee tartuttua jotakuta rinnuksista kiinni ihan vain noin uhitteluna. Toisaalta William rauhoittuu nopeasti, eikä hän esimerkiksi ryhdy pitämään viikkojen mittaisia mykkäkouluja. Pitäisi kenties varoittaa, että mies on kuitenkin hyvin hanakka kostamaan, jos siihen tarjoutuu tilaisuus. Joten... älä suututa Williamia, ethän? Kiitos! Tietynlaista erakkomaisuutta miehestä on aina löytynyt, sillä hän viihtyy hyvin yksinään. Mikään ei ole Williamin mielestä parempaa, kuin kylmä corona limellä höystettynä, muhkea sohva ja urheilukanava.
Mitä tulee naisiin, William - kuten on varmasti käynyt jo selväksi - rakastaa naisia. Naisten vietteleminen baarista, kaupan kassajonosta ja milloin nyt missäkin, on yhtä suurta leikkiä miehelle. Niin, miehethän eivät oikein tuppaa kasvamaan aikuisiksi, vaan henkinen kehitys päättyy pottaharjoitteluun - William on täydellinen esimerkki siitä. Tosin pikkuautot ja supersankarit ovat vaihtuneet hieman eläväisempiin ja huomattavasti kauniimpiin leluihin. Eikä mies tyydy tarjoamaan vain yhtä drinkkiä, houkuttele sen jälkeen seuralaistaan tanssilattialle ja pyydä päästä saatille sen jälkeen. Ei todellakaan. William hemmottelee mielellään myös yhden illan juttujaan. Hän tarjoaa taatusti illan kaupungin kuumimman yökerhon VIP-tiloissa ja kustantaa sen jälkeen yön luksushotellin sviitissä. Tai ehkä hän lennättää sinut Los Angelesiin paljon puhutun elokuvan ensi-iltaan. Niin tai näin, William ei kangistu kaavoihin. Todistetusti William osaa olla myös hellä, uskollinen ja rakastava kumppani, mutta se, että miehen saa pysymään parisuhteessa onkin sitten aivan toinen juttu. William ei varsinaisesti välttele sitoutumista, mutta hän ei myöskään halua kahlehtia itseään kehenkään tai mihinkään. Jonkin sortin sitoutumiskammoinen mies kaiketi on, mutta ei niin pahasti, etteikö hän voisi harkita pystyvänsä elämään myös jonkun kanssa hamaan tappiin saakka. Se, että William asettuu aloilleen, vaatii vain aika lailla työtä - erityisesti nyt Irinan jälkeen, kun luotto naisia kohtaan on pohjalukemissa.
KUVISSA DAVID GANDY - PELAAJANA MILKA
FROM NEW YORK WITH LOVE - ROOLIPELIHAHMO - RPG-CHARACTER
|
