Love isn't something you find. Love is something that finds you.


Madison Charlotte Grace Gillespie

Kutsutaan Madisoniksi tai Maddieksi
Syntynyt 8. lokakuuta 1989 (25v), Brooklyn, NY, USA
Perheeseen kuuluvat vanhemmat & pikkusiskot Savannah (-90) + Annie (-91)
Parisuhteessa, tapailee Ethan Graingeria

Ala-asteen opettaja, opettaa ensimmäistä luokkaa
Opiskellut pääaineenaan kasvatustiedettä & sivuaineena historiaa
Asuu osoitteessa 2561 Gates Avenue apt #4 @ Brooklyn
Ei omista autoa, liikkuu julkisilla & takseilla

Madison syntyi tavallistakin tavallisempaan perheeseen. Vanhemmat Joe ja Kirsten olivat molemmat keskituloisia palkansaajia, jotka rakastivat perhettään syvästi ja vaalivat perinteisiä arvoja kaikessa. Joe työskenteli autokorjaamolla mekaanikkona, kun taas Kirsten työskenteli päiväkodissa kasvattaen muiden ihmisten lapsia - etuna toki oli se, että nainen sai kätevästi omat pienokaisensa töihin mukaan. Erityisesti Madisonista tuli hyvin läheinen äitinsä kanssa, sillä hän oli tyttäristä vanhin ja aina auttamassa, kun tarvitsi. Ei sillä, myös Savannahilla ja Anniella oli (ja on edelleen) hyvinkin lämpimät välit äitinsä kanssa. Gillespieden perheessä on aina painotettu perheen tärkeyttä, luottamusta ja kunnioitusta. Ennen kaikkea Joe ja Kirsten halusivat kasvattaa tyttäristään kunnon kansalaisia. Silläkin, että molemmat vanhemmat olivat katolisia, oli paljon tekemistä tyttöjen kasvatuksessa. Kirkossa käytiin säännöllisesti ja muutenkin uskonto näkyi perheen arkielämässä. Sinäänsä mistään tosiuskovaisuudesta ei ollut kyse, kyllä kyseenalaistaminen oli sallittu, vaan enemmänkin opitusta tavasta, joka juonsi juurensa jo Joen ja Kirstenin omiin vanhempiin - ja siitä taas heidän vanhempiinsa.

Madison oli ehkä tyttäristä helpoin. Savannah ja Annie aiheuttivat vanhemmille ennenaikaisia harmaita hiuksia milloin milläkin tempauksilla, kun taas Madison viihtyi keittiössä auttamassa äitiään, tai lukemassa kirpputorilta hankittua kirjaa huoneessaan. Savannah ja Annie ovatkin aina olleet enemmänkin paita ja peppu - erottamattomat. Siitäkin huolimatta, että kaikki tytöt ovat syntyneet noin vuoden välein toisistaan. Madisonilla on kyllä hyvät välit molempiin siskoihin, mutta jutut eivät ole koskaan kohdanneet täysin. Sisaruskatraan kaksi nuorinta, kun tuppaavat olemaan melkoisia rämäpäitä, kun taas Madison on aina ollut herttainen ja kiltti, ehkä hieman ujokin. Lapsuutensa Madison muistaa onnellisena aikana. Hän ei koskaan ole nähnyt vanhempiensa tappelevan. Ja miksi olisikaan? Joe ja Kirsten ovat todella onnellisia yhdessä - 30 avioliittovuodenkin jälkeenkin. Vanhemmat ovat aina asettaneet tyttärensä edelleen; jos tytöt ovat tarvinneet se on myös hankittu. Hemmottelua ei kuitenkaan ole harrastettu perheessä juuri lainkaan, vaan tytöt ovat aina joutuneet nähdä vaivaa haluamansa asian eteen, mikä on opettanut heidät arvostamaan sitä, mitä heillä on. Rajat ovat aina olleet tarkat ja kotiintuloaikoja on ollut noudatettava, tai muuten sitä joutui viikon kotiarestiin, josta ei luistettu. Kotitehtävät tehtiin heti ja tuleviin kokeisiin valmistauduttiin kunnolla. Madisonilla, Savannahilla ja Anniella on ollut siis melkoinen kuri, mutta toisaalta se on pitänyt kaikki tytöt kaidalla polulla. Mitä nyt salaa ryyppäämisestä tai tupakan kokeilusta kaikki tytöt ovat kärähtäneet, mutta nekin ovat kuuluneet vain teini-iän kapinointiin.

Koulun alkaminen oli todellinen ilon aihe Madisonille. Hän oli jo esikoulusta lähtien innolla odottanut ensimmäisen luokan alkamista. Vanhemmat olivat yrittäneet toppuutella tytärtään, mutta Madison oli oppinut lukemaan jo 5-vuotiaana, mikä tarkoitti sitä, että tyttö ahmi kirjoja minkä ehti. Hyvät arvosanat seurasivat luokalta toiselle ja luonnollisestikin Madison oli yksi ahkerimmista viittaajista koulussa. Kouluvuoden loputtua Madison oli aina niiden joukossa, jotka saivat kunniamaininnan tai stipendin. Jokainen tunnustus kirvoitti tytössä vain lisää oppimisen intoa. Madison todella piti koulusta ja hän viihtyi siellä vallan mainiosti. Tyttö taisi olla kolmannella luokalla, kun hän päätti isona ryhtyvänsä opettajaksi. Joe ja Kirsten naureskelivat tyttärelleen - heistä oli vain suloista, että Madison oli löytänyt juuri sen oman juttunsa. Siinä missä Savannah ja Annie kokivat kepposet omakseen, oli Madison haka opiskelussa. Toisaalta vanhemmat olivat myös tyytyväisiä, ettei yksi tyttäristä aiheuttanut oikeastaan lainkaan harmia, kun kaksi muuta aiheuttivat sitä sitten senkin edestä. Ainoa murhe vanhemmilla Madisonin suhteen oli se, ettei tytöllä ollut juurikaan ystäviä, mutta tilanne muuttui high schooliin siirtyessä. Tietynlainen kapinallinen vaihe puski väkisinkin päälle niinkin kiltille tytölle, kuin Madison. Pojat alkoivat kiinnostamaan ja kotiintuloajoista alettiin joustamaan. Joe ja Kirsten olivat uuden tilanteen edessä. He eivät olleet varmoja kuinka käsitellä Madisonia, kun kiltistä ja ihanasta tytöstä kuoriutui oikutteleva teini. Toisaalta he toivoivat, että Madison pääsisi vaiheesta yli nopeasti, mutta miten uudet ystävät muuttaisivat tyttöä? Niinpä Joe ja Kirsten yhdessä päättivät rajoittaa tyttärensä menoja. He halusivat tietää kenen kanssa Madison oli menossa, minne ja miksi. Kyselyt aiheuttivat raivonpuuskia, tiuskimista ja kiukuttelua. Lopulta vanhemmat kielsivät Madisonia viettämästä aikaa uusien ystäviensä kanssa - siitäkö vasta riemu repesi! Suutuspäissään Madison karkasi kotoa silloisen poikaystävänsä luokse. Vanhemmat olivat toki huolissaan, mutta he ajattelivat Madisonin tarvitsevan vain hetken aikaa rauhoittua. Kyllähän routa porsaan kotiin ajaisi. Kun tyttöä ei alkanut iltaan mennessä kuulua takaisin, soittivat Joe ja Kirsten poliisit Madisonin perään. Tyttö löytyi olosuhteisiin nähden hyvässä kunnossa ja poliisipartio kuljetti karkurin takaisin vanhempiensa huomaan. Kuukauden kotiarestihan hölmöilystä rapsahti oitis. Kavereiden luokse ei ollut mitään asiaa. Ihan vain varmistaakseen, että Madison ei yrittänyt päästä kuin koira veräjästä, saattoivat ja hakivat vanhemmat hänet koulusta. Pahin oli kuitenkin vielä edessä.

Karattuaan poikaystävänsä luokse, Madison oli ollut hysteerinen ja totaalisen humalassa, juotuaan yhdessä ystäviensä kanssa koko illan. Poika oli ikävä kyllä käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja johdatellut tytön vällyjen väliin. Madison oli aivan liian ujo ja epävarma suostuakseen mihinkään kädestä kiinni pitämiseen selvinpäin. Jälkeenpäin Madison oli katunut tapahtunutta. Hän ei kehdannut tunnustaa vanhemmilleen tapahtunutta, sillä vaikka Joe ja Kirsten olivatkin hyvin ajan hermolla, eivätkä noudattaneet kaikkia uskontonsa sääntöjä kirjaimellisesti, olivat he yhdestä asiasta tinkimättömiä; ei seksiä ennen avioliittoa. Ikinä. Koskaan. Tilanne tuskin olisi enää voinut olla ahdistavampi, kun Madison huomasi kuukautistensa olevan kaksi viikkoa myöhässä. Koska vanhemmat vahtivat tytärtään edelleen kuin haukat, joutui Madison pyytämään apua eräältä ystävältään. Tenley Karen oli Madisonin paras ystävä. Tyttöjen ystävyys on kestänyt kaikken ja he itseasiassa työskentelevät samassa koulussa nykyään. Joka tapauksessa, Tenley hankki Madisonille raskaustestin, jonka tytöt tekivät yhdessä - henkinen tuki oli tärkeää, sillä muuten Madison tuskin olisi uskaltautunut tekemään testiä. Kun testitikkuun ilmestyi hymynaama, ilmoittaen positiivisesta tuloksesta, tuntui Madisonin maailma loppuvan siihen pisteeseen. Miten hän kertoisi vanhemmilleen? Ei hänestä ollut äidiksi! Madison tiesi tuottavansa vanhemmilleen, mitä suurimman pettymyksen. Vaihtoehtoja ei oikeastaan ollut, sillä Madison tarvitsi vanhempiensa suostumuksen aborttiin. Hän tiesi vanhempiensa raivostuvan entisestäänkin, mikäli selviäisi, että hän oli väärentänyt heidän allekirjoitukset ja salannut näinkin suuren asian. Niinpä ei auttanut muuta kuin ottaa itseään niskasta kiinni. Uutinen oli tietysti järkytys Joelle ja Kirstenille. He eivät aluksi meinanneet edes uskoa sitä. Epäusko vaihtui kuitenkin nopeasti raivoon ja sen jälkeen pettymykseen. Miten Madison oli saattanut olla niin typerä? Miksi tyttö ei ollut kertonut heille jo aikaisemmin? Loukkaantuneina Joe ja Kirsten antoivat luvan raskauden keskeytykseen, mutta he eivät jättäneet asiaa siihen. Brooklyn ei selkeästikään ollut oikea ympäristö Madisonille, sillä viime aikoina tyttö oli tehnyt typeryyksiä oikein urakalla. Asiasta ei keskusteltu, eikä väännetty yhtään enempää, kun vanhemmat päättivät lähettää esikoisensa Montanaan Kirstenin veljen perheen karjatilalle. Kotikoulu ja fyysinen työ olisivat varmasti se, millä Madisonin saisi ruotuun - niin ainakin Joe ja Kirsten toivoivat.


Kovin pahasti väärässä Joe ja Kirsten eivät olleet. Montanaan muuttanut Charles perheineen oli loistava roolimalli nuorelle teinitytölle. Madison oppi pitämään huolta eläimistä, hän oppi ratsastamaan ja Charlesin opettaja-vaimon, Annabellen, lempeä opetus teki pelkästään hyvää tytölle. Niin Madison palasi pikkuhiljaa siksi tytöksi, joka hän oli ollut ennen kuin tutustui high schoolissa uusiin ystäviinsä. Ihana, ajattelevainen ja herttainen puoli otti taas vallan Madisonista. Kokeilunhaluisuus muuttui positiivisempaan suuntaan. Madison ei halunnut enää kokeilla kaikkea, mikä oli kiellettyä, vaan hän halusi kokeilla uusia, kiinnostavia asioita. Päivät venyivät Rain Tree Ranchillä pitkiksi, mutta se ei todellakaan tuntunut haittaavan. Mitä enemmän tekemistä oli, sitä onnellisempi Madison vaikutti olevan. Erityisesti hevosten hoitamiseen tyttö tykästyi kovasti. Ja siinä hän oikeastaan olikin melko hyvä. Ei mennyt kauaakaan, kun Madison sai käyttää turisteja vaelluksilla ratsain. Vastuu itsestä, hevosesta ja muista kasvatti todella paljon. Charlesin ja Annabellen tietynlainen löyhempi ote kuriin ja kasvatukseen olivatkin yllättäen vain jotain, mitä Madison oli kaivannut. Hän oli tarvinnut sitä, että joku luottaa häneen ja opettaa vastuunkantoa. Joe ja Kirsten tarjosivat Madisonille mahdollisuutta palata takaisin kotiin, mutta tyttö halusi suorittaa lukion loppuun ilman Brooklynin ja New Yorkin häiriötekijöitä. Kun valmistujaispäivä viimein koitti oli Madison paljon tasapainoisempi ja varmempi itsestään, kuin koskaan aiemmin.

Suunnitelma jatko-opintojen suhteen oli selvä. Madison haki Montanaan osavaltion yliopistoon opiskelemaan kasvatustiedettä ja historiaa. Hän halusi edelleenkin opettajaksi, nimenomaan vielä ala-asteelle. Miksikö? No, yksinkertaisesti siksi, että silloin lapset vielä janosivat tietoa. Eivät teini-ikäiset jaksaneet enää keskittyä samalla tavalla. Joe ja Kirsten olivat toivoneet tyttärensä palaavan takaisin kotiin, Brooklyniin, mutta toisaalta he ymmärsivät myös Madisonin päätöksen jäädä Montanaan. Montanasta oli tullut tytön koti ja hän viihtyi varsin hyvin äitinsä veljen luona, sillä Charles ja Annabelle kohtelivat Madisonia kuin omaa lastaan. Annabelle oli aivan erityisen mielissään päästessään toteuttamaan tyttöjen juttuja Madisonin kanssa, sillä heillä oli Charlesin kanssa vain kaksi poikaa, jotka molemmat olivat tulleet isäänsä siinä mielessä, että poikia kiinnosti vain tilan hoito ja karja. Siksi kaiketi Annabelle niin hanakasti raahasi Madisonia shoppailemaan, kauneushoitoihin ja manikyyreihin. Annabellesta oli ihanaa juoruta jonkun kanssa ja hän olikin heti utelemassa Madisonilta viimeisimpiä huhuja. Madisonin opiskelijaelämä oli perin rauhallista. Hän ajoi päivittäin Charlesin avolava-Dodgella yliopistolle, kävi luennoilla ja palasi takaisin tilalle auttamaan päivän töissä. Madison osoittautui jälleen ahkeraksi opiskelijaksi, joka teki kaikki saamansa tehtävät ja esseet tunnollisesti loppuun asti. Pääaineekseen Madison oli valinnut tietenkin kasvatustieteen, mutta sivuaineenaan hän luki historiaa, sillä Madison oli aina ollut melkoinen historiafriikki. Jo pikkutyttönä hän oli selannut lävitse niin Yhdysvaltojen, kuin Euroopankin historiaa. Toinen maailmansota oli aihealue, johon Madison palasi uudestaan ja uudestaan.

Opinnot sujuivat hyvin, kotona kaikki oli loistavasti ja välit omien vanhempienkin kanssa alkoivat palautua ennalleen. Hetkeäkään Kirsten ja Joe eivät ole katuneet päätöstään lähettää Madison Montanaan - vaikkakin se päätös tehtiin enemmän tai vähemmän suutuspäissä. Opinnot alkoivat olla loppusuoralla, kun Madison mietti New Yorkiin paluuta. Hän oli kuullut äidiltään Brooklynissa vapautuneesta opettajan sijaisuudesta, joka alkaisi sopivasti seuraavana syksynä Madisonin valmistumisesta. Hetken pohdiskelun päätteeksi Madison päätti hakea paikkaa. Kutsu haastatteluun kävi ja niin Madison lensi New Yorkiin - vanhaan kotikaupunkiinsa. Haastattelu ei kuitenkaan mennyt niin kuin Madison oli ajatellut. Haastattelija kyseenalaisti jatkuvasti kokemuksen puutetta ja tarttui naisen ikään - hän olisi kuulemma aivan liian nuori opettamaan lapsia. Madison purki pettymystään äidilleen, sillä hän oli ehtinyt jo haaveilla paikasta. Olisi mahtavaa päästä heti töihin haluamalleen alalle koulusta valmistuttua. Kirsten yritti kannustaa tytärtään, mutta joutui toteamaan, että tilanne vaikutti melko epätoivoiselta. Seuraavana aamuna Madison sai puhelun - valitettavasti häntä ei ollut palkattu. Oli aika palata takaisin Montanaan pitämään valmistujaisjuhlia. Madison valmistui 2013 keväällä hyvin arvosanoin yliopistosta. Niin Charles, Annabelle, Joe ja Kirsten olivat ylpeitä hänestä. Sukulaiset onnittelivat innokkaasti vastavalmistunutta ja muistivat Madisonia varsin avokätisin lahjoin. Madison oli itse erityisen tyytyväinen saatuaan opinnot päätökseen, joskin hänellä ei ollut hajuakaan mitä hän tekisi seuraavaksi. Vaihtoehtoina oli työpaikan hankkiminen tai lisää opiskelua, eikä koulun penkillä istuminen sillä erää ollut se, mitä Madison olisi halunnut lähteä tekemään. Ei, kun sormet syyhysivät päästä opettamaan pikkuihmisiä, jotka olivat koko panoksellaan mukana ihan kaikessa. Syksy lähestyi lähestymistään. Madison oli lähettänyt lukuisia työhakemuksia, mutta mistään ei ollut vielä tärpännyt. Sitten tuli puhelu New Yorkista. Opettaja, joka oli valittu aiemmin keväällä virkaan oli estynyt henkilökohtaisista syistä, joten sijaisuutta tarjottiin nyt Madisonille. Häkeltyneenä nainen otti paikan vastaan. Kun hän selvisi alkujärkytyksestä, vaihtui hämmennys riemuun. Hän oli juuri saanut unelmiensa työpaikan! Ja ennen kaikkea - hän muuttaisi takaisin New Yorkiin.

Madisonia jännitti suunnattomasti ensimmäisenä työpäivänään, mutta kolmannen luokan oppilaat, kuin myös vanhemmat ottivat hänet erittäin hyvin vastaan. Myös työtoverit olivat aivan mahtavia. Hyvä yhteishenki lisäsi työmotivaatiota itsekullakin. Madison oli yllättynyt siitä, miten paljon luokat tekivät yhteistyötä keskenään. Se ei todellakaan haitannut häntä, sillä Madisonista oli kerrassaan vain mukava järjestää yhteisiä opintoretkiä museoihin, puistoihin ja muualle ympäri New Yorkia. Tenley sai työpaikan samasta koulusta vuotta myöhemmin. Ystävyys oli jatkunut tyttöjen - nyt nuorten naisten - välillä, vaikka välimatka oli kasvanut korttelista useampaan osavaltioon. He olivat pitäneet yhteyttä kirjeitse ja puhelimitse. Elämä hymyili siis. Madisonilla oli oikeastaan kaikki, mitä hän halusi ja tarvitsi. Oma asunto oli löytynyt Gates Avenuelta, jota nainen oli pikkuhiljaa sisustanut oman näköisekseen. Koiranpennusta hän haaveili, mutta aikataulu ei antanut vielä myöden. Ehkä muutaman vuoden päästä sitten. Vuosi 2014 vaihtui vuoteen 2015. Kukapa olisi arvannutkaan, kuinka paljon hyvää uusi vuosi toisi tullessaan. Madisonin sijaisuus vakinaistettiin ja hänelle luvattiin seuraavana syksynä oma luokka, kun sen hetkisen luokan opettaja palaisi venähtäneeltä äiteyslomaltaan. Madison malttoi hädin tuskin odottaa, että pääsisi tutustumaan ensimmäisen luokan aloittaviin oppilaisiinsa ja heidän vanhempiinsa. Huhtikuussa Madison oli ulkona Tenleyn kanssa. Tyttöjen ilta oli pitänyt sisällään hemmottelua, hyvää ruokaa, paljon juotavaa ja kasoittain juoruja. Hakiessaan lisää juotavaa törmäsi Madison baaritiskillä Ethaniin - komeaan, jonkin verran vanhempaan ja kerrassaan hurmaavaan mieheen. Madison ei suostunut lähtemään miehen matkaan, mutta lupasi lähtevänsä treffeille. Ja niin Ethan lunasti lupauksen. Romanttinen illallinen, sydäntä särkevä teatteriesitys ja hyvänyön suukko ovella - niistä olivat Ethanin ja Madisonin ensitreffit tehty. Harmi vain, ettei Madisonilla ollut aavistustakaan siitä, mihin hän oli sekaantunut. Ethan sattui nimittäin olemaan osa The Commissionia. Toisaalta se, mitä ei tiedä, ei voi myöskään satuttaa.


Madison on nukkemaisen kaunis. Hänellä on lapsenomaiset kasvot, ilmeikkäät silmät ja täyteläiset huulet. Pituutta on vuosien mittaan kertynyt 170 cm, mikä on 5 senttiä vähemmän, kuin aikoinaan oli arvioitu. Oikeastaan kukaan Madisonin perheessä ei ole kovin pitkä, joten Madison on oikein tyytyväinen pituuteensa. Ainakin kaksi pikkusiskoa ovat jääneet häntä lyhyemmiksi - hyvä niin. Ruumiinrakenteeltaan nainen on naisellinen, joskin ei mikään povipommi. Naiselliset avut löytyvät juuri oikeista kohdista. Hän on sopusuhtainen, hoikkakin. Madisonista loistaa eläivyys ja hänen kasvoillaan on lähes poikkeuksetta sädehtivä hymy. Naisen hiukset kihartuvat luonnostaan, niillä tuntuu olevan täysin oma elämä, sillä välillä ne ovat aivan pelkkää korkkiruuvikiharaa ja välillä vain kevyesti laineilla. Luonnonkihara on hieman tavallista karkeampaa hiuslaadultaan, mikä johtaa siihen, että etenkin pakkasella naisen hiukset ovat kovin sähköiset. Nainen pitää hiuksiaan joko vapaana tai ponihännällä. Hän ei yksinkertaisesti vain osaa tehdä muita kampauksia. Sitä paitsi luonnonkihara on hankala hallita, joten jo silläkin verukkeella Madison luistaa hiusten laittamisesta. Suihkaus hoitoainetta ja harjaus aamusin saavat riittää. Toisinaan joku armas ystävä innostuu suoristamaan naisen hiuksia, mutta silloinkin ne pysyvät suorina vain muutaman tunnin. Etenkin sateella tai muuten kostealla ilmalla Madisonin hiukset kihartuvat villisti. Vaalea väri ei ole Madisonin hiusten luonnollinen väri, vaan oikeasti naisella on kauniit, hieman punertavat ruskeat hiukset. Madison pitää kuitenkin enemmän nykyisestä väristään, joten säännöllisin väliajoin hän käy värjäämässä kampaajalla hiuksiaan. Madisonin pukeutuminen on hyvin mielialan mukaan vaihtelevaa. Huonosti nukutun yön jälkeen hän ei jaksa panostaa aamuisin ja nappaa ensimmäisen t-paidan ja farkut, jotka sattuvat tulemaan vastaan. Toisinaan hyvällä tuulella ollessaan nainen kiskoo päälleen kynähameen, kauluspuseron ja korkokengät. Oikeastaan Madisonin mielialan pystyy arvaamaan melko tarkasti naisen pukeutumisesta, mikä on tietysti omalla ihan kätevää. Kotona Madison viihtyy poikkeuksetta rennoissa ja mukavissa vaatteissa. Hän suosii erityisesti ikivanhoja collegehousuja ja kulahtaneita toppeja. Myös flanelliset yöpuvun housut ovat naisen ehdottomia suosikkeja, mitä tulee kotivaatteisiin. Madisonin vaatekaapista ei löydä viimeisimpiä muotivillityksiä, vaikka nainen seuraakin muotia keskivertonaista enemmän. Oikeastaan Madison suosii enemmän ajatonta tyyliä. Paljon helpompaa ja edullisempaa myös lompakolle, kun ei tarvitse joka vuosi olla uusimassa kaikkea. Hiusten taiteilu mitä mielikuvituksellisemmille kampauksille ei ehkä onnistu, mutta meikkaamisen Madison osaa. Arkimeikki koostuu yleensä vain muutamasta laadukkaasta tuotteesta, mutta näyttävien iltameikkien loihtiminen onnistuu myös. Arvostaa erityisen paljon kosmetiikassa laatua ja turvallisuutta. Ei osta mitä tahansa, vaan tutkii kaikki ostamansa tarkasti läpi. Käyttää hajuvetenä Chanelin Coco Mademoisellea. Harrastaa edelleen ratsastusta silloin tällöin, käy toisinaan pilateksessa ja kuntosalilla. Viime aikoina innostunut nyrkkeilystä ja ampumisesta, kiitos Ethanin. Mies kun tuppasi romanttisesti raahaamaan Madisonin sekä nyrkkeilykehään ja ampuradalle treffeille. Allerginen omenalle ja lievästi maapähkinälle. Ei tatuointeja tai lävistyksiä, eikä tupakoi. Käyttää alkoholia hyvin pieniä määriä vuodessa. Yleensä ruoan kanssa lasillinen viiniä. Hahmottaa omat rajansa, vaikka tulisi otettua enemmänkin. Soittanut ja laulanut lapsena paljon. Hallitsee edelleen ainakin pianon ja kitaran. Näyte laulutaidosta.

Madison on rehellisesti sanoen ehkä ihanin, herttaisin, kultaisin ja ajattelevaisin ihminen, mitä maa päällään kantaa. Hänestä ei voisi koskaan uskoa, miten raskaita asioita hän on joutunut käsittelemään teini-iässä. Nainen asettaa aina muut edelleen. Hän tarjoaa oma-aloitteisesti apuaan ventovieraillekin, eikä hän vaadi koskaan vastapalveluksia. Vaan kaiken hän tekee pyyteettömistä, pelkästään hyvää hyvyyttään. Madison on niitä ihmisiä, jotka uskovat kirkkain silmin ihmiskunnan hyvyyteen ja sulkevat silmänsä kaikelta pahalta. Kenties Madisonista saa herkästi viattoman ja eläväisen kuvan. Hän nauraa paljon ja hymyilee koko ajan. Murheet eivät tunnu painavan naista lainkaan, eivätkä ne oikeastaan painakaan. Madison yrittää olla murehtimatta sellaisia asioita, joihin hän ei voi itse vaikuttaa. Hän mieluummin säilyttää toivonsa. Ei silti pidä luulla, että Madison olisi hupsu pilvilinnoissa haahuilija. Ei. Nainen on pohjimmiltaan hyvinkin realistinen. Hän ymmärtää, että elämä ei ota aina huomioon unelmia ja toiveita, vaan elämä on elettävä niillä korteilla, mitkä on kauan sitten jaettu. Madison uskoo kuitenkin vahvasti omiin unelmiinsa ja pyrkii tavoittelemaan niitä. Sillä niinhän sitä sanotaan, että kun uskoo tarpeeksi kovasti, unelmilla on tapana käydä toteen. Se onkin oikeastaan lause, jota nainen hokee itselleen vaikeimpina aikoina. Madisonissa on niin paljon hyvää, että hänestä on vaikea olla pitämättä. Siksi kaiketi Madisonin kanssa on niin helppo ystävystyä. Ja tietysti siksi, että Madison nyt vain sattuu olemaan tavattoman utelias ja puhelias. Naisen uteliaisuus on hyvin lapsenomaista, jollakin tavalla hellyyttävää. Missään tapauksessa Madison ei kuitenkaan ole tungetteleva. Vaan hän tietää, mihin vetää rajan. Hän ei yritä kaivaa meheviä juoruja ja yksityiskohtia, vaan Madison on yksinkertaisesti vain innokas tutustumaan uusiin tuttavuuksiin. Naisen huumorintaju on hyvin leikkisä, kuten Madison on muutenkin. Tietynlaista lapsellisuutta löytyy naisesta runsain mitoin, eikä hän edes vaivaudu piilottelemaan sitä. Madison pyrkii olemaan oma itsensä aina. Hän opettaakin omille oppilailleen, että mikään ei ole niin hienoa, kuin se, että kykenee olemaan juuri se, joka on. Ei tarvitse esittää mitään, eikä olla jotain, mitä ei vain yksinkertaisesti ole. Ihmistyyppi, jota Madison ei kuitenkaan voi sietää, ovat kaikenlaiset valehtelijat ja teennäiset esittäjät, jotka yrittävät käyttää muita hyväkseen.

Naapurintyttömäinen Madison on tietysti myös rehellinen ja luotettava. Hän ei petä lupauksiaan - ei ainakaan ilman hyvää syytä. Ja kaikkein pahiten voit loukata Madisonia rikkomalla hänen luottamuksensa teoin tai sanoin. Madison antaa vain harvoin anteeksi sitä, vaikka muuten anteeksiantavainen luonne onkin. Joku varmasti joskus on miettinyt, onko Madisonin suututtaminen todellakin mahdollista. Onhan se, luonnollisestikin. Joskin äärimmäisen vaikeaa ja mikäli onnistut saamaan naisen raivon valtaan on sinun pitänyt tehdä jotain todella, todella väärää häntä kohtaan. Suuttuessaan Madison ei säästele sanojaan. Hän antaa mielipiteensä kyllä kuulua, eikä toiselle osapuolelle jää epäselväksi kuinka sydänjuuriaan myöten loukkaantunut nainen on. Vihanpidon kesto riippuu täysin siitä, miten pahasti olet naisen suututtanut. Useimmiten Madison leppyy anteeksipyynnön jälkeen, mutta mikäli vetkuttelet, etkä kanna vastuutasi voit olla varma, ettei nainen ehkä koskaan tule antamaan anteeksi. Ystävänä Madison on erittäin lojaali. Hän kuuntelee sydänsurut, jakaa ilot ja auttaa huolien kanssa. Madison ei ikinä haluaisi tuottaa pettymystä niin ystävilleen, kuin läheisilleenkään. Madisonin tapa ajatella muita ennen itseään, on joskus kirous. Hän jää helposti huonoonkin ihmissuhteeseen - oli kyse sitten ystävästä tai miehestä - milloin milläkin tekosyyllä. Kilttinä luonteena Madison ei osaa sanoa aina ei, vaikka pitäisikin. Siksi naisen hyvyyttä on monestikin käytetty hyväksi. Koska nainen uskoo niin kovin ihmisten hyvyyteen, jää häneltä herkästi huomaamatta se, ketkä niitä tosiystäviä ovatkaan. Ihmistuntijana Madison ei ole kummoinenkaan. Se onkin varmaan osasyy siihen, miksi hän on saanut niin monta kertaa näpeilleen, kun on paljastunut ettei uusi tuttavuus olekaan vilpittömin aikein liikenteessä. Vaikka Madison jätti jo vuosia sitten rämäpäisyyden siskoilleen, ei se tarkoita sitä etteikö naisessa asuisi pieni yllytyshullu. Vahvasti suostuteltuna Madisonin voi saada mukaan yllättäviinkin tempauksiin. Usko pois, tarvitset kuitenkin melkoiset puhujan lahjat, että saat naisen pään käännettyä. Parisuhteessa Madison on ehdottoman uskollinen. Hän ei hyväksy missään tapauksessa pettämistä, eikä valehtelua. Jos valkoinen valhe säästää toisen ihmisen mielipahalta, niin silloin se on ihan ok. Kaikki muu sitten onkin täysin punainen vaate naiselle. Hän ei itse valehtele, eikä hän halua että hänelle valehdellaan. Madison on myös hyvin konservatiivinen, mitä tulee parisuhteisiin. Hän ei lähde kenenkään mukaan baarista, eikä erehdy ensitreffien päätteeksi makuuhuoneen puolelle. Madisonin mielestä rakkaus on kahden ihmisen välistä kunnioitusta ja luottamusta, eikä mitään, mikä kestää yhden illan ajan ja päättyy seuraavana aamuna.


KUVISSA LILY JAMES - PELAAJANA MILKA
FROM NEW YORK WITH LOVE - ROOLIPELIHAHMO - RPG-CHARACTER